Itsenäisyyspäiväjuhlapuhe 6.12.2022

Arvoisa juhlayleisö, salolaiset,

Juhlimme tänään 105-vuotiasta itsenäistä Suomea - kotimaatamme. Tuntuu erityisen merkitykselliseltä kokoontua yhteen tapaamaan tuttuja usean pandemiavuoden jälkeen, jolloin saimme nähdä toisistamme vain silmät ja kuulla tutun äänen kasvomaskin takaa. Kiitos jokaiselle tänään tänne yhteiseen itsenäisyyspäivän juhlaamme saapuneelle, on todella hienoa nähdä teitä kaikkia täällä.

Elämme edelleen pandemian keskellä ja maailma ympärillämme viimeisen vuoden aikana on muuttunut merkittävästi. Ukrainalaiset ovat taistelleet pian vuoden päivät itsenäisyydestään, mikä on johtanut maailmalla muun muassa energian hinta- ja saantiongelmiin.

Jokainen meistä on joutunut miettimään uudelleen kulutuskäyttäytymistään hintojen nousun ja sähkönhinnan vaihtelevuuden myötä. Yksinäisyys, väkivalta ja jengiytyminen ovat lisääntyneet - huoli tulevaisuudesta ja nuorista sukupolvista ja heidän voinnistaan on suuri. Samaan aikaan Suomi naapurimaamme Ruotsin rinnalla on matkalla Naton täysjäseneksi, jonka myötä emme toivottavasti ole enää koskaan yksin.

Suunta on muuttunut pysyvästi. Jo pandemia-aika antoi viitteitä meille siitä, miten yksin Suomi on - ikään kuin irrallaan Euroopasta ja kiinni Venäjän kyljessä kohdatessaan ulkopuolisen uhan. Nyt kuitenkin olemme kohdanneet vieläkin suuremman uhan, joka järisyttää huoltovarmuuttamme ja omavaraisuuttamme. Viimeistään Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut meille, mikä merkitys Suomen urheilla itsenäisyys- ja puolustustaisteluilla Neuvostoliittoa vastaan sodassa oli.

Pieni mutta sisukas isänmaamme itsenäistyi ja pystyi säilyttämään sen kaikkein kalleimman, itsenäisyytensä. Hinta oli kallis. Meille kaikille talvi- ja jatkosota merkitsevät jotain - iästämme tai kotipaikastamme riippumatta. Täällä juhlassa on paljon henkilöitä, joiden läheinen on menettäneet kodin, terveyden, sukulaisen, veljen tai peräti isän sodalle. Kaikki muistot ja tarinat sodasta ovat jättäneet meihin jäljen ja muokanneet ajatteluamme.

Hyvät ystävät, haluan kertoa teille oman suhteeni itsenäisyyteen ja jäljen, jotka sodat ovat minuun jättäneet. Isoisistäni toinen taisteli vuoden 1917 sodassa. Vaikka olin vasta 8-vuotias hänen kuollessaan, jäi hänen sotaretkensä elämään minun kanssani.

Kuuspappani oli joukkonsa mukana määrätty puolustamaan Ahvenanmaata. He taivalsivat tuota matkaa kävellen jäätä pitkin. Jossakin vaiheessa kuitenkin kävi niin, että vihollinen piiritti joukkueen ja he jäivät vangiksi Ahvenanmaan saaristoon. Tuli yö ja, kuinka ollakaan, venäläiset nukahtivat.

Urheat suomalaiset sotilaat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja karkasivat. Kuuspappa kertoi, että eivät he kauheasti taakseen katsoneet mutta kuulivat jään pettävän takanaan tulituksen ja muiden ammusten voimasta. Tarina kuitenkin kaikesta huolimatta päättyi onnellisesti ja joukkue pääsi Kustavin saaristoon.

Toinen isoisäni oli mukana talvi- ja jatkosodassa. Hän ei paljoakaan sotaretkistä puhunut mutta jo lapsena vaistosin, että sota oli jättänyt häneen melkoiset sisäiset arvet ammussirpaleista aiheutuneiden fyysisten arpien lisäksi.

Muistan, miten kerran jouluaattona kävimme katsomassa Kuusjoen hautausmaalla palavia muistokynttilöitä. Lähestyessämme hautausmaata pappa halusi kääntyä välittömästi, koska vieri vieressä palavat kynttilät muistuttivat häntä liikaa sotatantereesta ja siellä kaatuneista tovereista.

Nämä menetykset eivät minunkaan sukujeni kohdalle jääneet ainoiksi. Isoäitini veli jäi Neuvostoliittoon vangiksi jatkosodan viimeisissä kahinoissa. Lisäksi sukutilastani luovutettiin kaksi pika-asutustilaa. Haluan kiittää menneitä sukupolvia ja vielä tänäkin päivänä kanssamme elämää jakavia sodassa kaikkensa antaneita kaikesta siitä, minkä myötä me kaikki saamme tänä päivänä elää vapaassa ja itsenäisessä Suomessa.

Hyvät kuulijat, vaikka itsenäisyys itsessään merkitsee meille sitä, että saamme elää itsenäisessä Suomessa, se merkitsee myös paljon muuta. Se merkitsee suomen kansalaisuutta, omaa äidinkieltä, demokratiaa, oikeutta äänestää ja vaikuttaa yhteiskunnassamme. Itsenäisyys merkitsee elinkeinon vapautta, vapautta opiskella, liikkua ja matkustaa.

Minulle se merkitsee ennen kaikkea vapautta mutta myös turvallisuutta ja oikeuksia. Meillä kaikilla on vapaus asua siellä missä haluamme, Vapaus tehdä työtä, jota haluamme. Vapaus harrastaa mitä haluamme. Vapaus ystävystyä kenen kanssa haluamme, vapaus ilmaista itseämme miten haluamme. Vapaus olla kuka olemme.

Meille itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen syntyneille sukupolville itsenäisyys merkitsee myös vastuuta tulevaisuudesta - vastuuta tuleville sukupolville siitä, että voimme jättää maailman yhtä hyväksi paikaksi elää ja yrittää parhaansa, mitä meille se on ollut. Itselleni mieleisin tapa toteuttaa tätä vastuuta on ollut yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuntapolitiikassa ja yhdistystoiminnassa. Uskon vahvasti siihen, että tekemällä yhdessä hyvää, voimme saavuttaa paljon.

Hyvä juhlaväki, ylläpitäkäämme vastuuta ja positiivista tulevaisuususkoa. Kuten meille salolaisille hyvin tutulla tasavallan presidentillä on ollut joskus tapana sanoa "tästä hyvät ystävät yhdessä eteenpäin. Pidetään muutkin mukana, ne jotka ovat lähempänä tai vähän kauempana."

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää ja turvallista Suomen tasavallan 105-vuotista itsenäisyyspäivää.

Kiitos!